mietiskelyä liitteenä edelliseen

Meidän kaveriporukkamme on todella sisäsiittoinen ja itseriittoinen. Olemme parhaita, kauneimpia ja koulumme sielu. Lisäksi harrastamme melkoista ristiinnaimista ja -ihastumista. On ihan okei, että Touko ja Jantso ovat innostuneita surrealismista, mutta pitääkö meidän muidenkin ehdoin tahdoin tehdä kaikki mahdollisimman oudosti ja mielikuvituksellisesti? Ja pitääkö meidän kaikkien puhua koko ajan toukoa? Taidan kaivata pientä pesäeroa Hujanen-ilmiöön.Pitänee tutustua paremmin vähän neutraaleimpiin ihmisiin. Esim. Taruun, joka vaikuttaa huisin mukavalta. Ja Kylmälään, joka on elänyt Toukon vaikutuspiirissä niin kauan, että on kehittänyt kunnioitettavan immuniteetin. Aapokin voi olla hyvä tyyppi. Joo. Porukkamme käy hermoille, mutta toisaalta mietin, että mistä muualta voin löytää niin samanhenkisiä ihmisiä, juuri minulle sopivia. Venla oli oikeassa joskus ammoin huolehtiessaan, että Tampere jotenkin muuttaisi minua. Senhän se teki. Toivottavasti saan nyt lomalla itseäni takaisin.