mietiskelyä liitteenä edelliseen

Meidän kaveriporukkamme on todella sisäsiittoinen ja itseriittoinen. Olemme parhaita, kauneimpia ja koulumme sielu. Lisäksi harrastamme melkoista ristiinnaimista ja -ihastumista. On ihan okei, että Touko ja Jantso ovat innostuneita surrealismista, mutta pitääkö meidän muidenkin ehdoin tahdoin tehdä kaikki mahdollisimman oudosti ja mielikuvituksellisesti? Ja pitääkö meidän kaikkien puhua koko ajan toukoa? Taidan kaivata pientä pesäeroa Hujanen-ilmiöön.Pitänee tutustua paremmin vähän neutraaleimpiin ihmisiin. Esim. Taruun, joka vaikuttaa huisin mukavalta. Ja Kylmälään, joka on elänyt Toukon vaikutuspiirissä niin kauan, että on kehittänyt kunnioitettavan immuniteetin. Aapokin voi olla hyvä tyyppi. Joo. Porukkamme käy hermoille, mutta toisaalta mietin, että mistä muualta voin löytää niin samanhenkisiä ihmisiä, juuri minulle sopivia. Venla oli oikeassa joskus ammoin huolehtiessaan, että Tampere jotenkin muuttaisi minua. Senhän se teki. Toivottavasti saan nyt lomalla itseäni takaisin.

sdyrympsis

Eilinen.Koulun jälkeen istun Sannan kanssa pimiössä jutellen niitä näitä. Koko ajan painaa tunne, että pitäisi saada sanottua. Enhän minä tietenkään. Päädymme Näsinkalliolle piknikille kera Jarnon, Mikon, Toukon, Jantson, Anjun, Elisan & abiValtterin. AlkoholiPiknik. Ei oikein innostanut. Kävi ilmi, että Brussella on kuvisluokassa koko lailla punkkua. Jarno lähti hakemaan ja toi kolme putelia. Ei tehnyt mieli, mutta muut haukkuivat harvinaisen pahaksi. Way to go. Istuin romanttisena pienen ja satumaisen riippakoivun alla, iso voikukka kädessä. Kuin suoraan Filo-kirjoista, totesivat muut.Näsinkalliolta etenimme Hämeenpuistoa ja Kuninkaankatua pitkin Keskustorille. Homma alkoi livetä käsistä siinä matkan varrella. Sanna sanoi Jarnolle, että tämä on sairas ja arvaamaton. Alkoivat inttää siitä, ja jatkoivat ainakin tunnin. Annika liittyi seuraan. Tunnelma alkoi käydä ahdistavaksi.Touko päättää, että mennään kebabpizzeriaan Työkkärin kupeessa. Sinne menemme. Minä, Annika, Sanna, Mikko, Touko & Jarno. Touko pelleilee, Sanna ja Jarno inttävät ja Mikko nauraa ruoka suussa sille, miten olivat Jarnon kanssa murskanneet Joonaksen psyyken edellisiltana. Paskoja jätkiä, heitin niitä pizzanpalasilla. Jarno kaivaa salkustaan Smirnoff Icea. Sanna kaipaa särkylääkettä, mutta Jarno nappaa sen. Halusi katsella sitä pinkkiä pilleriä. Annika istuu eristäytyneenä Sannan ja Toukon välissä. Jarno alkaa leikkiä viinapullolla. Sitten Sanna ja Jarno ryhtyvät analysoimaan toisiaan. Sanna painelee vessaan, jolloin Jarno päättää, että hän ja Mikko häipyvät just nyt Jankaan päiväunille. Jarno meinaa varastaa Sannan juomapullon, jossa on Näsinkalliolla antamani pieni sininen kukka. Ahdistun lisää. Yritän saada Jarnoa jättämään pullon, mutta Mikko onnistuu kiristämällä Jarnoa tämän salkulla. Pullo jää, pojat lähtevät. Teen tarjottimista ja aseista mandalan. Lähdemme mekin.Ulkopuolella Touko alkaa leikkiä Sannan pyörällä. Sanna tuijottaa palvoen ja onnellisen näköisenä. Jäämme Annikan kanssa seisomaan pitserian oven eteen ja vaihdamme matalalla äänellä pari sanaa ongelmistamme. Pari urpoa tulee kaupittelemaan Ruotsin oheistuotteita Toukolle ja Sannalle. Touko heittää läppää ja ostaa pari lippua. Tarjoaa toista lippua Annikalle, joka kieltäytyy. Heittää lisää läppää, ja Sanna palvoo. Tässä vaiheessa lähden kävelemään.Istuin hetken aikaa kotona, kunnes sain Elisan kiinni. Menin käymään, ja juttelimme muutaman tunnin. Oli aika terapeuttista, kun lähinnä solvasimme porukkaamme ja tiettyjä henkilöitä siinä. Tulimme siihen tulokseen, että kesäloma tekee hiton hyvää. Päätimme myös, että kunhan Elisa tulee Nizzasta, hän tulee käymään Rovaniemellä ja teemme parin yön vaelluksen. Ja otamme paljon kuvia. Isä on luvannut minulle pimiökamansa ja Äiti Nikonin järkkärin<3 Päätin hankkia ensitilassa mustat vakosamettihousut ja violetin kauluspaidan.

Ojan pohjalla hampaita sylkiessäni minä oksensin verta ja itkin

vittu minä olen idiootti
mikä helvetti miehen päässä liikkuu, kun lähes jokaista vastakkaisen sukupuolen jäsentä ajattelee potentiaalisena parittelukumppanina
läheisyysriippuvainen. seksiaddikti. saatana.
iljettää itseänikin. tätä menoa tulen tuhoamaan jokaisen ystävyyssuhteeni vastakkaisen sukupuolen edustajiin tulkitessani päin vittua minulle osoitetun hellyyden. pitäisi varmaan painua luostariin tai kastroitua.
Kaipaan hellyyttä ja läheisyyttä. =>tyttöystävä. No ei vitussa. en minä tahdo parisuhdetta.
Kaipaan jännitystä ja monia eri partnereita. =>irtosuhteet.yhtä huono vaihtoehto. Kai ruoho on aina vihreämpää jossain muualla.
Jotenkin tuntuu siltä, että pitäisi kaivata vain suloista ja kaunista parisuhdetta. Että seksinnälkä on jotenkin alhaista. Enpä tiedä. Näistä kahdesta seksinnälkä tuntuu inhimillisemmältä. Satunnaispartneri baari-illan jälkeen lähennä oksettaa ajatuksena. Mutta miten helvetissä selität naiselle, että kaipaat hellyyttä ja läheisyyttä ilman parisuhdetta? Et mitenkään. Enkä minä edes tiedä, mitä haluan. vieläkään.
Turha on äitien sankapoikia neuvoa.

Elinvoimaa

Piknikkejä. Vesipyssyjä. Suihkulähteitä. Teetä. Kirmailua. Keinupalloa. Hippjokk. Pakanallisuutta. Tuulta. Auringonpaistetta. Pitsoja Koskenrannassa. <3
Olin lauantain larppaamassa Inkoossa. Jätte kiva, paitsi että kuolin ihan tyhmästi, kun yksi örkki huijasi eikä suostunut kuolemaan. Meitä oli kolme tai neljä äijää sen kimpussa, eikä runkkari vaan suostunut kuolemaan. Löi paskiainen minua boffolla päähän. Mutta aurinko paistoi ja adrenaliini huokui.
Eilen oli piknik. Köllöttelin koskenrannassa pitsan kanssa(<3), kun välähti, jotta että piknik. Meitä oli siellä loppujen lopuksi kymmenen ihmistä. Näsinkalliolla. Voi kun siellä on nättiä ja leikkipuisto ja pylväikkö ja kartano. Sitten oli taas teetä meillä ja puhuttiin ja Moona hieroi ja se on siinä ehkä paras. Ensin on kivaa, kun on ihmisiä. Sitten ne vaan aina kaikkoavat ja jään yksin tiskaamaan teekuppeja. Herra Mirandos on hyvä levy.
Puhuttiin Venlan kanssa. Se oli aika hyvä. Kokkinakki tosin jäi minulle. Mitäs vittua minun pitäisi sen kanssa tehdä? Juttelin tiimin vanhan ohjaajan kanssa ja laitoin niille postia kollektiivisesti. Autollinen kokkikaveri olis jees, muuten olen vainaa.
Ajoin parran eilen aamulla. Olin kai jo ehtinyt kyllästyä moiseen. Tänään lainasin musiikkia. Sinä päivänä kun synnyin, ja Keskiviikko. Riistiinnaulittavat stereoni vaan eivät suostu soittamaan UB:n ykköslevyä. Ärrinmurrin. Hakkasin masiinaa, mutta tokkopa tuo siitä mitenkään kohenee.

Viime päivät ovat olleet vähän kaoottisia.Launtaina biletettiin myöhästyneesti synttäreitäni Toukolla. Oli mukavaa, mitä nyt laukulleni kaatui laavalamppu ja se ällö rasvainen mönjä meni joka paikkaan. Scissor Sisters on parasta pitkään aikaan, kaikki vaan tanssivat ihan fiiliksissä. Mentiin nukkumaan joskus kuudelta.Seuraavana päivänä hankkiuduin kotiin joskus neljän maissa Sannan ja Toukon kera jutellen. Sanna väittää että sorakuopat metsässä ovat kauniita. Hullu tyttö.Jotenkin aina koulussa tai muussa sosiaalisessa häppeningissä jaksaa olla energinen ja positiivinen. Heti kun pääsee kotiin, se vaan valuu pois. Istuin vartin keittiön pöydällä ja tuijottelin tyhjyyteen. Pakotin itseni laittamaan ruokaa. Tein kyllä itseasiassa aika hemmetin hyvää pastakastiketta(kermaa, hunajaa, Teivon lihan lihapullia!), taas vaihteeksi;)Ruuan jälkeen tuli outo olo. Parisuhdeajatukset suorittivat invaasion pääkoppaani ja tajusin, ettemme olleet Venlan kanssa olleet kunnolla yhteyksissä about viikkoon. Päätin soittaa Venlalle ja talsin Mältinrantaan. Loppu onkin historiaa.Kävi ilmi, että olimme kai ajatelleet vähän samaan malliin viime aikoina. "Oltaisiinko vain kavereita".Sitten puhuin pitkästä aikaa kunnolla Annin kanssa. Piruili, ettei minulla vuoteen ole ollut aikaa kuin parisuhteelleni. Saattaa olla tottakin. Meidän välimme nyt kuitenkin alkavat olla taas kunnossa. Pelkkää plussaa.Kävelin kotiin Hämeenpuistoa pitkin ja naureskelin vähän hysteerisesti. Kävin Eevillä tahkoamassa Soul Caliburia. Ohjain ei meinannut pysyä hallinnassa; kädet tärisivät. Äiti ei ollut mitään mieltä, kunhan toivotti jaksamista.Maanantai oli mielenkiintoinen. Touko vain nauroi, kun kerroin olevani taas sinkku. Se totesi, että ei oikein jaksa enää yllättää. Leikillään pisti minut lupaamaan, että en parin viikon päästä kerro taas seurustelevani.Jenni tuijotti pitkään. Oli aidosti yllättynyt. Ensimmäinen kysymys: "Miten sä nyt tyydytät sun seksintarpees?"Illalla katsoimme Niagarassa leffan, jossa miehet naivat paljon. Voi että niillä oli ihania vaatteita. Minäkin tahdon. Käytiin tänään Mediamuseossa. Koin euforian. Ulkona satoi, ja juoksin koko matkan hypäten jokaiseen lätäkköön. Nauroin. Museossa päätin, etten halua opastusta. En ylipäätään tahdo analysoida mitään kultuuria. Päätin niellä kaiken purematta ja antaa informaatiotulvan huuhtoa kalloni sisäpintaa. Leikin I Toylla Jantson kanssa.Kotona käperryin sykkyrälle sängylleni ja kuuntelin Leevi and The Leavingsiä. Itkinkin vähän. Tuntui siltä, että olisi pitänyt mennä jonkun ystävän luo. Kenen? Yksinäisyys on välillä musertavaa. Kirjoittaminen kai auttaa.