Kaipasin elämääni selkeyttä

Olipa kerran poika, jolle kaikki oli kovin selvää. Väkivalta oli väärin, lihansyönti tarpeetonta ja kuluttavaa, alkoholi tapa vapautua niille jotka muuten eivät siihen kyenneet. Pojan musiikki oli hip hop, jossa soi tämä hetki; vitutus ja kapina. Maailma oli kaunis ja siinä oli Jumala.Jossain vaiheessa muutuin. En pysty sanomaan, milloin muutos alkoi. Varmasti siemen oli kylvetty jo aiemmin, mutta kukkaan se puhkesi, kun muutin Tampereelle. Muuttoni seurauksia olen analysoinut muuallakin tässä päiväkirjassa. Hukkasin itseni, aika perusteellisesti. Minusta tuli laiska ja hedonistinen, ja Heinimäen lanseeraama hengen velttous otti vallan. Minusta tuli tyhmä. Aloin syödä lihaa ja alkoholi maistui. Hylkäsin aikaisemmat ideologiani perustellen toimintaani sillä, että ihmisen tulee tehdä niinkuin hyvältä tuntuu. Todellisuudessa seurasin sokeasti kaikkia viettejäni ja impulssejani. Mielenkiintoista on, ettei perusonnellisuuteni rakoillut mainittavasti missään vaiheessa.Pari kuukautta sitten harkitsin vakavasti armeijaan menemistä. Se käynnisti hälytyskellot. Rovaniemen reissulta palattuani keskustelin Toukon kanssa. Hän sanoi, että liukumiseni hedonismin ja ideologisen positionismin suuntaan oli selkeästi nähtävissä ja huolestuttanut häntä jo kotvan aikaa. Alkoholista luovuin saman tien. Alkuperäinen motiivini sen käyttöön oli uteliaisuus; en halunnut suhtautua humalaan taikauskoisella pelolla. Nyt uteliaisuuteni oli tyydytetty. Enkä sitä paitsi koskaan ole pitänyt humalassa olemisesta. Erikoisoluet muodostivat ongelman. Olin oppinut aidosti pitämään niiden mauista. Ratkaisuksi tuli päätökseni luopua sellaisten asioiden hankkimisesta, joita en todella tarvitse mihinkään. Hei hei, limsat, karkit ja jäätelöt. Nykyään ei tee edes mieli. Makeannälkä ei ilmeisesti vaivaa, kun alitajuisesti tietää, ettei sitä kuitenkaan tyydyttäisi.Jätin myös lihan ja kalan ruokavaliostani. Aluksi siksi, ettei vaan tehnyt mieli. Nyttemmin siksi, että pystyn tyydyttämään ruokahaluni ilman, että sen vuoksi päätetään elämä. Olen muuttanut ruokailutottumuksiani aika perusteellisesti. Raskaat rasvat ovat saaneet lähteä, samoin kananmunat. Oliiviöljy ja kasvisrasvasekoitteet ovat päivän sana.Uskonnollisuus tuli takaisin. Ei tosin kristinuskon muodossa, vaan kiinnostuksena wiccaan. Haukkukaa wannabeeksi ja potkikaa päähän, enpä juuri välitä. Wiccalainen maailmankuva on kaunis ja selkeä, niinkuin omani. Se tuntuu sopivalta minulle. Ainakin tällä hetkellä. En tosin voi sanoa mitään perustavanlaatuista, ennenkuin olen perehtynyt wiccaan paremmin.Minulla on teoria(ihanaa sanoa noin, minulla ei ole ollut teorioita niin pitkään aikaan:-). Minulla on tietty määrä kapasiteettia, jolla voin omaksua ja käsitellä asioita. Mitä enemmän ohjaan huomiotani ja energiaani materiaalisiin asioihin, sitä vähemmän pystyn keskittymään henkiseen. Omalla kohdallani tämä näyttäisi toimivan. En tiedä muista.Että näin. En tiedä, olenko onnellinen, mutta seesteinen ainakin. Voi kuulostaa oudolta, mutta tällä hetkellä en edes tunnu kaipaavan sellaista villiä onnellisuutta, jota elämässäni aiemmin on ollut. Seesteisyys ja ykseys riittävät paremmin kuin hyvin.

What it's like to sing the blues

Viimeisestä onnettomasta rakastumisestani onkin vierähtänyt aikaa. Tämä tuntuu melkein kotiin paluulta. Pääsen taas harjoittamaan reipasta itseni hajoittamista ja seinään tuijottelua. Taidan siis olla rakastunut. Ja idiootti. Putron realistinen melankolia puree. Puolitoista viikkoa sitten oli se viimeinen apparointini. Leiri meni todella hyvin, mitään todellisia ongelmia ei tullut vastaan. Alan pikku hiljaa suhtautua aika skeptisesti kaikkiin niihin kauhukuviin, joita koulutuksissa aina maalaillaan. Suurin osa leiriläisistä on kuitenkin aina oikeasti fiksua ja yhteistyökykyistä porukkaa. Tästä leiristä tuli muutenkin minulle merkityksellisin ja läheisin apparileireistäni. En tiedä, mistä moinen johtuu, mutta jotenkin haluni olla leirin tyyppien kanssa tekemisissä on paljon vahvempi kuin parina viime vuonna. Kovasti väsäämme jo tapaamista, varmaankin syyskuun alkupuolelle.Tampereella on kovin hauskaa taas. Toissapäivänä pelasimme pienellä porukalla pesistä ja uiskentelimme alasti kentän viereissä. Julialta perimäni irstailuhäntä näytteli keskeistä osaa illan yleisessä ilonpidossa, mm. pinkoessani vain siihen pukeutuneena ympäri kenttää Simo ja pesäpallomailantynkä perässäni.Helsingissäkin kävin pyörimässä ja immeisiä näkemässä, kerrankin ajan kanssa. Reissu oli erittäin jees. Eräänlaiseksi huippukohdaksi voisi nostaa maanantain, jolloin näimme pitkästä aikaa Venlan kanssa ja juttelimme asioista. Sitten menimme Jannen luo syömään. Tilanne oli ehkä hitusen koominen minun ja Jannen laittaessa ruokaa hikisinä ja paidattomina ja Venlan istuskellessa keittiöjakkaralla näytöstä katsellen. Jälkiruoaksi Janne iski pöytään säkillisen suklaata, marmeladia ja lakritsaa. Oli ajanut Porvoon ohi.Sain sossuun ajan vasta 19. päivä. Siihen asti pitää pärjätä viidentoista euron budjetilla. Eipä kai tuo mahdotonta ole, ja onhan dyykkaus keksitty.

Lappi-nostalgia

Rollo-Cityssä taas. Tämä on itseasiassa vaihteeksi varsin tervetullutta. Kun saavuin kaupunkiin pari päivää sitten, ajattelin, että tämähän on ihan kaunis kaupunki. Näinköhän aika kultaa muistot. Takana on viikko festaritalkoilua Sodankylässä. Pari viimeistä päivää olivat vähän rankkoja, kun piti purkaa koko homma, mutta sitä ennen työpäivät olivat naurettavan kevyitä. Olin siis iskuryhmässä/järjestelyissä, lähinnä kannoin asioita paikasta toiseen. Tutustuin/kaverustuin ihmisten kanssa nopeasti, sosiaalinen eläin kun olen. Leffoja katsoin varmaan ainakin kymmenen viikon aikana; ilmaiset leffat kuuluvat talkoolaisten luontoisetuihin. Monta älyttömän hyvää leffaa ja pari keskinkertaista. Nyt pitäisi ostaa jostain screeni ja videotykki, ja kaikki ne elokuvat dvd:inä. Sitten näyttäisin tovereilleni. Talkooihmisten etuihin kuuluivat myös halvemmat juomat festariklubilla sekä ilmaiset juomat staff-bileissä, joita viikon aikana järjestettiin kahdet. Viimeisen illan staff-bileet olivat huiput. Paikka oli idyllinen uiton pirtti joen rannalla, varustettuna suihkuilla ja parhaalla saunalla ikinä. Saunoin vissiin kolme tuntia putkeen. Ja uin kai jotain seitsemän kertaa. Ja kiskoin koko ajan ilmaista kaljaa.... Muistan laulaneeni suuren ihmisjoukon kanssa Leevi & The Leavingsin biisejä todella kovaa. Ennen paikalta lähtöä muistan myös oksentaneeni pari kertaa. Piru periköön ilmaiset viinat. Kontrolli pettää aina kun en joudu maksamaan itse. Aamulla minua tervehti elämäni ensimmäinen krapula. Tietyt tahot lienevät tästä tiedosta ilahtuneita, sikäli kun ovat jaksaneet lukea tänne asti.Liftasin Rovaniemelle. Isä laittoin heti hommiin. Eikä siinä mitään, talon maalaus on aika kivaa touhua. Ai niin. Tein päälleni yhden asian. Tai oikeastaan isä teki, minä vain tein päätöksen. Enpä kerro:)

mietiskelyä liitteenä edelliseen

Meidän kaveriporukkamme on todella sisäsiittoinen ja itseriittoinen. Olemme parhaita, kauneimpia ja koulumme sielu. Lisäksi harrastamme melkoista ristiinnaimista ja -ihastumista. On ihan okei, että Touko ja Jantso ovat innostuneita surrealismista, mutta pitääkö meidän muidenkin ehdoin tahdoin tehdä kaikki mahdollisimman oudosti ja mielikuvituksellisesti? Ja pitääkö meidän kaikkien puhua koko ajan toukoa? Taidan kaivata pientä pesäeroa Hujanen-ilmiöön.Pitänee tutustua paremmin vähän neutraaleimpiin ihmisiin. Esim. Taruun, joka vaikuttaa huisin mukavalta. Ja Kylmälään, joka on elänyt Toukon vaikutuspiirissä niin kauan, että on kehittänyt kunnioitettavan immuniteetin. Aapokin voi olla hyvä tyyppi. Joo. Porukkamme käy hermoille, mutta toisaalta mietin, että mistä muualta voin löytää niin samanhenkisiä ihmisiä, juuri minulle sopivia. Venla oli oikeassa joskus ammoin huolehtiessaan, että Tampere jotenkin muuttaisi minua. Senhän se teki. Toivottavasti saan nyt lomalla itseäni takaisin.

sdyrympsis

Eilinen.Koulun jälkeen istun Sannan kanssa pimiössä jutellen niitä näitä. Koko ajan painaa tunne, että pitäisi saada sanottua. Enhän minä tietenkään. Päädymme Näsinkalliolle piknikille kera Jarnon, Mikon, Toukon, Jantson, Anjun, Elisan & abiValtterin. AlkoholiPiknik. Ei oikein innostanut. Kävi ilmi, että Brussella on kuvisluokassa koko lailla punkkua. Jarno lähti hakemaan ja toi kolme putelia. Ei tehnyt mieli, mutta muut haukkuivat harvinaisen pahaksi. Way to go. Istuin romanttisena pienen ja satumaisen riippakoivun alla, iso voikukka kädessä. Kuin suoraan Filo-kirjoista, totesivat muut.Näsinkalliolta etenimme Hämeenpuistoa ja Kuninkaankatua pitkin Keskustorille. Homma alkoi livetä käsistä siinä matkan varrella. Sanna sanoi Jarnolle, että tämä on sairas ja arvaamaton. Alkoivat inttää siitä, ja jatkoivat ainakin tunnin. Annika liittyi seuraan. Tunnelma alkoi käydä ahdistavaksi.Touko päättää, että mennään kebabpizzeriaan Työkkärin kupeessa. Sinne menemme. Minä, Annika, Sanna, Mikko, Touko & Jarno. Touko pelleilee, Sanna ja Jarno inttävät ja Mikko nauraa ruoka suussa sille, miten olivat Jarnon kanssa murskanneet Joonaksen psyyken edellisiltana. Paskoja jätkiä, heitin niitä pizzanpalasilla. Jarno kaivaa salkustaan Smirnoff Icea. Sanna kaipaa särkylääkettä, mutta Jarno nappaa sen. Halusi katsella sitä pinkkiä pilleriä. Annika istuu eristäytyneenä Sannan ja Toukon välissä. Jarno alkaa leikkiä viinapullolla. Sitten Sanna ja Jarno ryhtyvät analysoimaan toisiaan. Sanna painelee vessaan, jolloin Jarno päättää, että hän ja Mikko häipyvät just nyt Jankaan päiväunille. Jarno meinaa varastaa Sannan juomapullon, jossa on Näsinkalliolla antamani pieni sininen kukka. Ahdistun lisää. Yritän saada Jarnoa jättämään pullon, mutta Mikko onnistuu kiristämällä Jarnoa tämän salkulla. Pullo jää, pojat lähtevät. Teen tarjottimista ja aseista mandalan. Lähdemme mekin.Ulkopuolella Touko alkaa leikkiä Sannan pyörällä. Sanna tuijottaa palvoen ja onnellisen näköisenä. Jäämme Annikan kanssa seisomaan pitserian oven eteen ja vaihdamme matalalla äänellä pari sanaa ongelmistamme. Pari urpoa tulee kaupittelemaan Ruotsin oheistuotteita Toukolle ja Sannalle. Touko heittää läppää ja ostaa pari lippua. Tarjoaa toista lippua Annikalle, joka kieltäytyy. Heittää lisää läppää, ja Sanna palvoo. Tässä vaiheessa lähden kävelemään.Istuin hetken aikaa kotona, kunnes sain Elisan kiinni. Menin käymään, ja juttelimme muutaman tunnin. Oli aika terapeuttista, kun lähinnä solvasimme porukkaamme ja tiettyjä henkilöitä siinä. Tulimme siihen tulokseen, että kesäloma tekee hiton hyvää. Päätimme myös, että kunhan Elisa tulee Nizzasta, hän tulee käymään Rovaniemellä ja teemme parin yön vaelluksen. Ja otamme paljon kuvia. Isä on luvannut minulle pimiökamansa ja Äiti Nikonin järkkärin<3 Päätin hankkia ensitilassa mustat vakosamettihousut ja violetin kauluspaidan.

Ojan pohjalla hampaita sylkiessäni minä oksensin verta ja itkin

vittu minä olen idiootti
mikä helvetti miehen päässä liikkuu, kun lähes jokaista vastakkaisen sukupuolen jäsentä ajattelee potentiaalisena parittelukumppanina
läheisyysriippuvainen. seksiaddikti. saatana.
iljettää itseänikin. tätä menoa tulen tuhoamaan jokaisen ystävyyssuhteeni vastakkaisen sukupuolen edustajiin tulkitessani päin vittua minulle osoitetun hellyyden. pitäisi varmaan painua luostariin tai kastroitua.
Kaipaan hellyyttä ja läheisyyttä. =>tyttöystävä. No ei vitussa. en minä tahdo parisuhdetta.
Kaipaan jännitystä ja monia eri partnereita. =>irtosuhteet.yhtä huono vaihtoehto. Kai ruoho on aina vihreämpää jossain muualla.
Jotenkin tuntuu siltä, että pitäisi kaivata vain suloista ja kaunista parisuhdetta. Että seksinnälkä on jotenkin alhaista. Enpä tiedä. Näistä kahdesta seksinnälkä tuntuu inhimillisemmältä. Satunnaispartneri baari-illan jälkeen lähennä oksettaa ajatuksena. Mutta miten helvetissä selität naiselle, että kaipaat hellyyttä ja läheisyyttä ilman parisuhdetta? Et mitenkään. Enkä minä edes tiedä, mitä haluan. vieläkään.
Turha on äitien sankapoikia neuvoa.

Elinvoimaa

Piknikkejä. Vesipyssyjä. Suihkulähteitä. Teetä. Kirmailua. Keinupalloa. Hippjokk. Pakanallisuutta. Tuulta. Auringonpaistetta. Pitsoja Koskenrannassa. <3
Olin lauantain larppaamassa Inkoossa. Jätte kiva, paitsi että kuolin ihan tyhmästi, kun yksi örkki huijasi eikä suostunut kuolemaan. Meitä oli kolme tai neljä äijää sen kimpussa, eikä runkkari vaan suostunut kuolemaan. Löi paskiainen minua boffolla päähän. Mutta aurinko paistoi ja adrenaliini huokui.
Eilen oli piknik. Köllöttelin koskenrannassa pitsan kanssa(<3), kun välähti, jotta että piknik. Meitä oli siellä loppujen lopuksi kymmenen ihmistä. Näsinkalliolla. Voi kun siellä on nättiä ja leikkipuisto ja pylväikkö ja kartano. Sitten oli taas teetä meillä ja puhuttiin ja Moona hieroi ja se on siinä ehkä paras. Ensin on kivaa, kun on ihmisiä. Sitten ne vaan aina kaikkoavat ja jään yksin tiskaamaan teekuppeja. Herra Mirandos on hyvä levy.
Puhuttiin Venlan kanssa. Se oli aika hyvä. Kokkinakki tosin jäi minulle. Mitäs vittua minun pitäisi sen kanssa tehdä? Juttelin tiimin vanhan ohjaajan kanssa ja laitoin niille postia kollektiivisesti. Autollinen kokkikaveri olis jees, muuten olen vainaa.
Ajoin parran eilen aamulla. Olin kai jo ehtinyt kyllästyä moiseen. Tänään lainasin musiikkia. Sinä päivänä kun synnyin, ja Keskiviikko. Riistiinnaulittavat stereoni vaan eivät suostu soittamaan UB:n ykköslevyä. Ärrinmurrin. Hakkasin masiinaa, mutta tokkopa tuo siitä mitenkään kohenee.