Kaipasin elämääni selkeyttä

Olipa kerran poika, jolle kaikki oli kovin selvää. Väkivalta oli väärin, lihansyönti tarpeetonta ja kuluttavaa, alkoholi tapa vapautua niille jotka muuten eivät siihen kyenneet. Pojan musiikki oli hip hop, jossa soi tämä hetki; vitutus ja kapina. Maailma oli kaunis ja siinä oli Jumala.Jossain vaiheessa muutuin. En pysty sanomaan, milloin muutos alkoi. Varmasti siemen oli kylvetty jo aiemmin, mutta kukkaan se puhkesi, kun muutin Tampereelle. Muuttoni seurauksia olen analysoinut muuallakin tässä päiväkirjassa. Hukkasin itseni, aika perusteellisesti. Minusta tuli laiska ja hedonistinen, ja Heinimäen lanseeraama hengen velttous otti vallan. Minusta tuli tyhmä. Aloin syödä lihaa ja alkoholi maistui. Hylkäsin aikaisemmat ideologiani perustellen toimintaani sillä, että ihmisen tulee tehdä niinkuin hyvältä tuntuu. Todellisuudessa seurasin sokeasti kaikkia viettejäni ja impulssejani. Mielenkiintoista on, ettei perusonnellisuuteni rakoillut mainittavasti missään vaiheessa.Pari kuukautta sitten harkitsin vakavasti armeijaan menemistä. Se käynnisti hälytyskellot. Rovaniemen reissulta palattuani keskustelin Toukon kanssa. Hän sanoi, että liukumiseni hedonismin ja ideologisen positionismin suuntaan oli selkeästi nähtävissä ja huolestuttanut häntä jo kotvan aikaa. Alkoholista luovuin saman tien. Alkuperäinen motiivini sen käyttöön oli uteliaisuus; en halunnut suhtautua humalaan taikauskoisella pelolla. Nyt uteliaisuuteni oli tyydytetty. Enkä sitä paitsi koskaan ole pitänyt humalassa olemisesta. Erikoisoluet muodostivat ongelman. Olin oppinut aidosti pitämään niiden mauista. Ratkaisuksi tuli päätökseni luopua sellaisten asioiden hankkimisesta, joita en todella tarvitse mihinkään. Hei hei, limsat, karkit ja jäätelöt. Nykyään ei tee edes mieli. Makeannälkä ei ilmeisesti vaivaa, kun alitajuisesti tietää, ettei sitä kuitenkaan tyydyttäisi.Jätin myös lihan ja kalan ruokavaliostani. Aluksi siksi, ettei vaan tehnyt mieli. Nyttemmin siksi, että pystyn tyydyttämään ruokahaluni ilman, että sen vuoksi päätetään elämä. Olen muuttanut ruokailutottumuksiani aika perusteellisesti. Raskaat rasvat ovat saaneet lähteä, samoin kananmunat. Oliiviöljy ja kasvisrasvasekoitteet ovat päivän sana.Uskonnollisuus tuli takaisin. Ei tosin kristinuskon muodossa, vaan kiinnostuksena wiccaan. Haukkukaa wannabeeksi ja potkikaa päähän, enpä juuri välitä. Wiccalainen maailmankuva on kaunis ja selkeä, niinkuin omani. Se tuntuu sopivalta minulle. Ainakin tällä hetkellä. En tosin voi sanoa mitään perustavanlaatuista, ennenkuin olen perehtynyt wiccaan paremmin.Minulla on teoria(ihanaa sanoa noin, minulla ei ole ollut teorioita niin pitkään aikaan:-). Minulla on tietty määrä kapasiteettia, jolla voin omaksua ja käsitellä asioita. Mitä enemmän ohjaan huomiotani ja energiaani materiaalisiin asioihin, sitä vähemmän pystyn keskittymään henkiseen. Omalla kohdallani tämä näyttäisi toimivan. En tiedä muista.Että näin. En tiedä, olenko onnellinen, mutta seesteinen ainakin. Voi kuulostaa oudolta, mutta tällä hetkellä en edes tunnu kaipaavan sellaista villiä onnellisuutta, jota elämässäni aiemmin on ollut. Seesteisyys ja ykseys riittävät paremmin kuin hyvin.