Viime päivät ovat olleet vähän kaoottisia.Launtaina biletettiin myöhästyneesti synttäreitäni Toukolla. Oli mukavaa, mitä nyt laukulleni kaatui laavalamppu ja se ällö rasvainen mönjä meni joka paikkaan. Scissor Sisters on parasta pitkään aikaan, kaikki vaan tanssivat ihan fiiliksissä. Mentiin nukkumaan joskus kuudelta.Seuraavana päivänä hankkiuduin kotiin joskus neljän maissa Sannan ja Toukon kera jutellen. Sanna väittää että sorakuopat metsässä ovat kauniita. Hullu tyttö.Jotenkin aina koulussa tai muussa sosiaalisessa häppeningissä jaksaa olla energinen ja positiivinen. Heti kun pääsee kotiin, se vaan valuu pois. Istuin vartin keittiön pöydällä ja tuijottelin tyhjyyteen. Pakotin itseni laittamaan ruokaa. Tein kyllä itseasiassa aika hemmetin hyvää pastakastiketta(kermaa, hunajaa, Teivon lihan lihapullia!), taas vaihteeksi;)Ruuan jälkeen tuli outo olo. Parisuhdeajatukset suorittivat invaasion pääkoppaani ja tajusin, ettemme olleet Venlan kanssa olleet kunnolla yhteyksissä about viikkoon. Päätin soittaa Venlalle ja talsin Mältinrantaan. Loppu onkin historiaa.Kävi ilmi, että olimme kai ajatelleet vähän samaan malliin viime aikoina. "Oltaisiinko vain kavereita".Sitten puhuin pitkästä aikaa kunnolla Annin kanssa. Piruili, ettei minulla vuoteen ole ollut aikaa kuin parisuhteelleni. Saattaa olla tottakin. Meidän välimme nyt kuitenkin alkavat olla taas kunnossa. Pelkkää plussaa.Kävelin kotiin Hämeenpuistoa pitkin ja naureskelin vähän hysteerisesti. Kävin Eevillä tahkoamassa Soul Caliburia. Ohjain ei meinannut pysyä hallinnassa; kädet tärisivät. Äiti ei ollut mitään mieltä, kunhan toivotti jaksamista.Maanantai oli mielenkiintoinen. Touko vain nauroi, kun kerroin olevani taas sinkku. Se totesi, että ei oikein jaksa enää yllättää. Leikillään pisti minut lupaamaan, että en parin viikon päästä kerro taas seurustelevani.Jenni tuijotti pitkään. Oli aidosti yllättynyt. Ensimmäinen kysymys: "Miten sä nyt tyydytät sun seksintarpees?"Illalla katsoimme Niagarassa leffan, jossa miehet naivat paljon. Voi että niillä oli ihania vaatteita. Minäkin tahdon. Käytiin tänään Mediamuseossa. Koin euforian. Ulkona satoi, ja juoksin koko matkan hypäten jokaiseen lätäkköön. Nauroin. Museossa päätin, etten halua opastusta. En ylipäätään tahdo analysoida mitään kultuuria. Päätin niellä kaiken purematta ja antaa informaatiotulvan huuhtoa kalloni sisäpintaa. Leikin I Toylla Jantson kanssa.Kotona käperryin sykkyrälle sängylleni ja kuuntelin Leevi and The Leavingsiä. Itkinkin vähän. Tuntui siltä, että olisi pitänyt mennä jonkun ystävän luo. Kenen? Yksinäisyys on välillä musertavaa. Kirjoittaminen kai auttaa.